On-line assessment for e-learning: options and opportunities

The desire to produce educational multi-media packages of ever greater sophistication is such that other, more problematic, elements of e- or on- line learning receive less attention by academics and courseware developers alike. One such problematic area is that of assessment, which is surprising, as e-learning assessment procedures are more critical in defining the learning that takes place. However, because e-learning can create a much richer, more varied active learning experience than would normally occur via the passive didactic teaching mode currently utilised in most universities and centred on the use of the lecture, it also has the potential to provide new and innovative assessments modes and systems. The extent to which the potential of innovatory assessment is realised via e-learning depends on two factors. First, the level of computer component and interactivity utilised in elearning. Second, the attitude of academic staff towards their teaching role, and, more specifically, how they operate within an elearning environment. The speed of the development in online technologies and techniques is such that the information given here will not provide all the answers, it should, nevertheless, enable some of the correct questions to be pose

Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa

Aputytöstä asiantuntijaksi – 120 vuotta sairaanhoitajakoulutusta Oulussa artikkelissa kuvataan lyhyesti koulutuksen juhlakonferenssin sisällöllisiä teemoja koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta, johtaminen ja esimiestyö, sairaanhoitajan työ tulevaisuudessa ja kansainvälinen yhteistyö. Koulutus on kehittynyt kursseista asiantuntijoiden koulutukseen. Muutos on heijastellut ympäröivän yhteiskunnan tilannetta ja on vastannut työelämän tarpeisiin. Oulun sairaanhoitajakoulutus on tuottanut osaajia alueelle, koko Suomeen ja kansainvälisiin tehtäviin. Sairaanhoitajan tehtävänä on auttaa ihmistä, tervettä tai sairasta, niissä toiminnoissa, jotka edistävät terveyttä tai toipumista tai auttavat kuolemaan rauhallisesti. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, joka työskentelee perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, sosiaalihuollossa ja yksityisen sekä kolmannen sektorin alueilla. Sairaanhoitaja toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Sairaanhoitaja tekee tutkimus- ja kehittämistoimintaa yhteistyössä työelämän ja palveluiden käyttäjien kanssa. Kansainvälinen verkostoituminen ja yhteistyö sairaanhoitajan tulevaisuuden osaamista. Hoitotyön koulutuksen ja käytännön johtamisessa on tärkeää, että johtaja tuntee alan sisältöä ja toimintaa sekä tulevaisuuden haasteita. Sote-alan palvelut, hoitovälineet ja käytännöt uudistuvat teknologian, digitaalisten palveluiden ja hoitomenetelmien kehittymisen myötä. Tänä päivänä sote-uudistus organisoituu uusilla palveluiden järjestämisvastuussa olevilla sote-alueilla. Tässä muutoksessa kaikkien tulee kyetä kohdentamaan toimintaansa kohti tulevaisuuden osaamistarpeita. Asiakkaiden rooli kasvaa oman terveyden edistämisessä omahoito tuotteiden kehittyessä. Teknologian ja etälääketieteen kehittyminen sekä väestön oman osaamisen kasvaminen tukevat asiakkaan aktiivista roolia. Sairaanhoitajien osaamisvaatimukset lisääntyvät heidän toimiessaan vaativissa sairaanhoidollisissa tehtävissä kotisairaalaympäristöissä

Hoivakokemus hoitotieteen käsitteenä

Artikkelissa tarkastellaan hoivakokemus-käsitettä ja siihen liittyviä käsitteitä normatiivis-analyyttisesti, so. teoreettisesti semioottisesti ja kasvatus- ja sivistysteoreettisesti. Kasvatus- ja sivistysteoreettisesti ”hoivakokemus” on suhdekäsite, jossa on mukana ”hoiva” ja hoivan ja hoivakokemuksen välinen ”hoivasuhde”. Hoivakokemus on prosessikäsite, hoiva(aminen) toimintakäsite ja hoivasuhde suhdekäsite. Kasvatus- ja sivistysteoreettinen näkökulma tarkoittaa myös viittaamista sivistys-, pedagoginen toiminta ja pedagoginen suhde sekä muihin kasvatus- ja sivistysteorian perinteessä tarkasteltuihin käsitteisiin. Hoivakokemus on mentaalisena prosessina semioottinen, subjektiivinen merkityssuhde. Hoivassa toimintana merkitykselliset tapahtumat ovat myös semioottisia ilmiöitä. Myös hoivasuhde hoivaajan ja hoivattavan välillä on semioottinen, merkeistä ja merkkien käytöstä rakentuva merkityssuhde, erotuksena hoitotyön konkreettisista toimenpiteistä. Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien ilmiöiden semioottisuuden kautta käsitteet merkitys, tulkinta ja ymmärtäminen tulevat keskeisiksi käsitteiksi. Tarkastelun näkökulmasta hoito(työ) rakentuu toisaalta konkreettisista hoitotoimenpiteistä ja semioottisesta hoivasta. Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien käsitteiden tarkastelusta saadaan tieteenteoreettinen ja käsitteellinen ehdotus perustaksi ymmärtää hoitotyötä toimintana ja tiedettä konstituoiviksi peruskäsitteiksi hoitotieteelle

Psykologinen ymmärtäminen; Psykodynaamisen metapsykologisen ja näyttämöllisen ymmärtämisen perusteet

Abstract The study deals with the foundations of psychological understanding grounded in methodology and the theory of interpretation. Psychology is understood as a reconstructive hermeneutic-dialectic science that explores subjective meaning giving. Reconstructive science attempts to reconstruct the deep structure that must be necessarily assumed for a certain surface structure phenomenon to be possible. In the science of psychology, the deep structure is understood in terms of events that are internal to the mind. The surface structure is understood as descriptions and expressions of experiences and as action and its social and cultural expressions. The study also examines the relation of psychological understanding to sociological understanding. The study is built on four concepts that are essential for psychological understanding. Their examination provides the four research tasks through which psychological understanding is reconstructed: 1) the concept of psychological meaning, 2) the concept of psychological understanding, 3) the method of psychological understanding and 4) the theory of interpreting psychological understanding. The background for the study is provided by the hermeneutic theory and the psychodynamic psychoanalytical theory and thinking, on the basis of which psychological understanding is reconstructed. The study defines mind, the research object of psychology, as a world of experience that is understood to be phenomenal and meaningful. Meaning is defined as a position in psychic connections, determined by psychic connections. Subjective meaning-giving is seen in relation to the individual's experience of one's own self. Psychological understanding is defined in the psychic connections of the position of the phenomenon as insight and showing. Methodologically, psychological understanding is defined as the formation of an abstract image of the internal mental event in which the phenomenon acquires a position in psychic connections. The theory of interpreting psychological understanding is understood in terms of general interpretations used to identify the phenomenon and show its psychic connections. The theory of psychological interpretation is reconstructed by means of psychoanalytical metapsychology and its scenic interpretation. Metapsychological and scenic understanding are distinguished by means of a different way of conceptualising mind and understanding. In metapsychological understanding mind is conceptualised through psychoanalytical metapsychology. Scenic understanding makes use of the analogy with a scene. Mind is understood as a scene in which experiences are presented in the form of dialogues and tales. The analogy with the scene is also used methodologically. The methodology of psychological understanding is examined through theoretical hermeneutic examinations targeted at psychoanalysis. The study also examines briefly the psychological understanding research process illuminated by a research example as well as the issues of credibility, problems and sources of error in understanding psychological research

The role of semiotic tools in mediating shared meaning making in the learning of mathematics pedagogy

This article investigates the role of semiotic tools as sign vehicles in mediating the socially shared meaning making process in the learning of mathematics pedagogy. Our particular interest is to investigate the evolving role of the social sign in learning within culturally organized activities. The participants in our study were a group of teachers participating in an in-service mathematics course whose pedagogy draws on the sociocultural perspective. A specific analysis method to unravel the nature of the semiotic tool as a sign vehicle was developed for the study. The results of the study suggest that socially shared meaning making around the semiotic sign vehicle consisted of seven phases, with a shared social sign as an end result indicating collaborative learning. On the whole, the semiotic sign vehicle investigated in this study supported the understanding of socially shared meaning making and hence teacher learning in the problem solving situation.peerReviewe